Kurkun säilyvyyteen varastossa vaikuttaa pakkaus ja eteenin määrä

Tutkielma: Pakatun kasvihuonekurkun säilyvyyden parantaminen estämällä eteenin haittavaikutukset

Heli Nykäsen kirjoittamassa tutkielmassa selvitettiin, säilyykö kasvihuonekurkku paremmin varastotilassa, jossa etenin määrää on kontrolloitu. Myös muut pakatun kurkun säilyvyyden kannalta tärkeät tekijät, kuten säilytyslämpötila ja ilmankosteus, otettiin huomioon tutkimusta tehdessä. Kurkku tuottaa eteeniä hyvin vähän ja liian suuret eteenipitoisuudet (>0,5 ppm) aiheuttavat sille laadun heikkenemistä, kuten kellastumista ja pehmenemistä. Ongelmana on, että usein paljon eteeniä tuottavia kasviksia pidetään samassa tilassa kurkkujen kanssa kuljetuksen, varastoinnin ja myynnin aikana. Tutkimuksessa selvitettiin parasta mahdollista pakkausvaihtoehtoa eteenialtistetuille kurkuille ja kaupallisen eteenin poistajan vaikutusta kurkkujen laatuun.

Kokeiden tulokset osoittivat, että kaasuläpäisevyydeltään tiiviissä paketissa kurkut pilaantuivat nopeasti. Toisaalta rei'itetyissä ja biohajoavissa pakkauksissa todettiin runsasta painon katoamista, sillä painoa oli hävinnyt noin 25 % 27 vrk:ssa. Kaasuläpäisevyydeltään tiiviissä paketissa nestettä haihtui vain 3 % samassa ajassa. Kutistettavaan perforoituun PEkalvoon pakattujen kurkkujen väri oli 13 vuorokauden varastoinnin jälkeen vaaleamman vihreä kuin muihin pakkausmateriaaleihin pakatuissa kurkuissa. Käytettäessä pakkauksen sisällä eteeninpoistajaa kurkkujen maku oli parempi kuin muihin pakkausvaihtoehtoihin pakatuissa 13 ja 21 vuorokauden varastoinnin jälkeen Nykyisin eniten käytössä oleva kutistettava mikrorei'itetty PEkalvo on hyvä pakkausvaihtoehto kasvihuonekurkulle, kun eteeniä ei ole säilytyksen aikana ilmatilassa. Jos ilmassa on eteeniä, pakkaukseksi sopii paremmin mikrorei'itetty, saumattu PPpussi. Kurkkujen maun tuoreus säilyy pidempään käyttämällä kaupallisia eteeninpoistajia.

Lähteet: Pakatun kasvihuonekurkun säilyvyyden parantaminen estämällä eteenin haittavaikutukset (Heli Nykänen, Elintarviketenologian laitos, elintarviketeknologia 9/2009)
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/14673

Bloggaajan ajatukset: Kurkku kuuluu paljon haihduttaviin kasviksiin, jonka vuoksi ilmavat pakkaukset eivät sovi sille.

Luonnonmukaista ruokaa kouluihin ja työpaikoille

Artikkeli:

Luomulehden (5/2013 s. 48–51) artikkelissa ”Luomua lautaselle – luomuruokaa julkiseen ruokapalveluun” selvitettiin, mistä syistä pienten kotimaisten luomutoimijoiden tuotteet eivät pääse osallistumaan tehotuotettujen tuotteiden kanssa julkisen ruokapalvelun kilpailutuksiin. Pääsyiksi selvisi hankintalain tulkittavuuden suppeuden lisäksi luomutuotteiden saatavuus, tasalaatuisuus ja toimitusvarmuus. Julkisen sektorin toimijat toteavat, että kysytyn tuotteen tarkoituksenmukainen säilyvyys (kuiva-, pakaste-, tuoretuote) on tärkeä kriteeri tuotteita hankkiessa. Pakkausten koko ja kestävyys ovat ammattikeittiössä tärkeämpiä kuin ulkonäkö ja tuoteinformaation tulee löytyä pakkauksista.

Joka kolmas suomalainen syö päivittäin julkisen ruokapalvelun tarjoama aterian. Julkinen ruokapalvelu on siis merkittävä vaikuttaja kansaterveyteen ja ruokakulttuuriin. Pitkäjänteisen yhteystyön ja sitoutumisen avulla luomuruoka on mahdollista saada julkisten ruokapalvelun pysyvään tarjontaan. Jos ammattikeittiöt sitoutuvat ostamaan ja tuottajat tuottamaan ennalta sovittuja tuotteita, voidaan niitä kehittää lajikevalinnoilla, jalostusmenetelmillä ja logistiikan kehittämisellä vastaamaan yhä paremmin ammattikeittiöiden tarpeita.

Lähteet: Luomulehti (5/2013 s. 48–51), Paananen (keittiöpäällikkö BarLaurea), Jäättelä (Kestävää liiketoimintaa lähiruoasta – hanke, Laurea-ammattikorkeakoulu)

Bloggaajan omat pohdinnat artikkelista:

Luomutuotteiden kulkua julkisensektorin asiakkaiden lautasille vaikeuttaa myös pakkaus-, varastointi-, kuljetus- ja rahti-tilojen rajallisuus. Yritykset tekevät uudelle tulokkaalle tilaa hitaasti, varsinkin kun se mullistaa koko heidän entistä logistiikkaa; Luomutuotteiden ja tavallisten tuotteiden on pysyttävä erillään kaikissa vaiheissa.
Luonnonmukaisten tuotteiden kriteerit tulisi määrittää selkeästi ja kunnan päättävien tulisi kirjata kunnan hankintastrategiaan selkeä linjaus luomun käytöstä julkisissa ruokapalveluissa. Tällä hetkellä julkisen ruokapalvelun käytännöt eivät tarjoa tasaveroisia kilpailumahdollisuuksia pienille luomutuottajille vaan tukevat suuria elintarviketoimijoita.

Kehittyvien maiden sadonkorjuu- ja varastointitutkimuksien informaation jako maailmalle

Artikkeli:

Maaseudun tulevaisuus – lehden artikkelissa (6/22/13 s. 5) ”Maailma haaskaa vuodessa Suomen 325 vuoden sadon” YK:n elintarvikejärjestö FAO laski kolmanneksen maailman ruuasta menevän hävikkiin. Arviossa on mukana kaikki hävikki pellolta ruokapöytään ja jäteastiaan. Kehitysmaiden suurimman hävikin aiheuttavat sadonkorjuun ja varastoinnin puutteellinen tekniikka ja osaaminen. Kehittyneiden maiden rikkaat taas haaskaavat ruokaa surutta jäteastiaan, erityisesti vihanneksia.

1 300 000 000 tonnin ruokahävikistä viljojen ja vihanneksien osuus on suurin noin 25 % hävikillään. Tärkkelyskasvit ja hedelmät seuraavat heti edellä mainittujen tuotteiden jäljessä yli 15 % hävikillä. Varastoinnin aiheuttama hävikki on kokonaisuudessaan yli 20 %, jota saataisiin varmasti laskettua jo kehitettyjen varastointimenetelmien jakamisella myös kehitysmaihin. Nälkäisten lisäksi suuresta hävikin määrästä kärsii myös ympäristö; hävikin tuottamiseen kuluu Volgan vuosittaisen juoksun verran vettä ja samalla ilmaan vapautuu kasvihuonekaasuja. Toisaalta peltoon jäänyt orgaaninen aines ruokkii luonnon monimuotoisuutta.

Lähteet: Maaseudun tulevaisuus (6.11.2013 s.5), kirjoittajat: Heikki Vuorela, Juhani Rieku

Bloggaajan ajatukset:

Tehotuotanto ja rahatalous etsivät ongelmiin ratkaisuja yhä tehokkaammista ja halvemmista tuotantomenetelmistä. Tehotuottajat kehittävät innoissaan GMO – tuotettuja kasveja, joiden vaikutuksia ympäristöön ja ihmisen terveyteen ei ole tutkittu ainoallakaan pitkäaikaisella tutkimuksella. Kuten jo ala-asteella lapsille opetetaan, pohjatietojen on oltava hyvin hallinnassa, ennen uuteen spesifiseen tietoon syventymistä. Tässäkin tapauksessa yhteiskunnan tulisi keskittää ruokapulaa ratkaistaessa koko maailman maatalouden heikkoihin kohtiin; Hävikin vähentämiseen ja hyödyntämiseen kehittyneissä ja kehittymättömissä maissa. Koska sadonkorjuun ja varastoinnin tekniikkaa kehitetään kehittyneissä maissa jatkuvasti, olisi hyödyllisempää lähettää jatkuvien ruokapakettien sijaan kehittyviin maihin konsultteja, joka voisivat opettaa viljelijöille sadonkorjuun ja – varastoinnin tekniikkaa.

Tulevan talven vihannesvarastojen riittävyys

Artikkeli:

Puutarhasanomien artikkelissa (9/2013) ”Tasapainoinen syksy” kerrotaan, että vuoden 2013 varasto- ja kasvihuonevihanneksien kysyntä ja tarjonta on tänä vuonna suhteellisen hyvin tasapainossa. Juurekset saatiin kuivan syksyn vuoksi hyvin varastoon; toisin kuin viime vuonna, jolloin porkkanalaatikot näyttivät sateisten säiden vuoksi sisältävän vain multaa. Sipulin varastosäilyvyyttä vähentää huomattavasti laaja fusarium – kasvuston määrä. Varastovihanneksista kiinankaalia riittää helmikuun loppuun asti, sipulia ensi kesään. Keräkaalin varastotilanne on selkeästi aikaisempia vuosia pienempi. Omenan tarjonta on tänä vuonna suurempi, mutta myös kysyntä on kasvanut; Omenaa riittää luultavasti aikaisempien vuosien tavoin tammikuulle saakka. Kotimaista päärynääkin riittää joulukuuhun asti.

Lähteet: Puutarhasanomat (9/2013) ”Tasapainoinen syksy”

Bloggaajan ajatukset:

Vihannesten tarjonnan ja kysynnän tasapainoisuus viestii entistä paremmasta ennakoinnista ja toimitusketjun informaatiokulun parantumiselta. Osasyy on tietenkin myös hyvä onni säiden suhteen, jonka vuoksi sadonkorjuusta ja varastoinnista aiheutuvan hävikin määrä saadaan kutistettua minimiin ja kysyntään voidaan vastata täydellä volyymilla. Sipulinfusarioosi (Fusarium oxysporium) leviää pääasiassa istukkaiden mukana, joten tämän vuoden sadon ongelma johtuu luultavasti niistä.
Vihannesten kehittyneet varastointimenetelmät ovat mahdollistaneet lähes ympärivuotisen saatavuuden; vihannesten elintoiminnot pysäytetään varastoinnin ajaksi mm. alhaisella lämpötilalla ja haihdutuksen vähentämisellä alentamalla varastotilan happitasoa.

Miten kotimainen omena säilyy?

Tutkimus: Kotimaisten omenien varastointikestävyys

Tutkimuksessa ”Kotimaisten omenien aistinvaraiset lajikekuvaukset ja varastointikestävyys” (9.2.2012, Peltoniemi Anna, Helsingin yliopisto) selvitettiin varastoinnin vaikutusta kotimaisen omenan ominaisuuksiin ja kunkin lajikkeen maksimaaliseen säilöntäaikaan. Omenan kuiva-aineen ja liukoisen kuiva-aineen pitoisuuksia seurattiin varastoinnin edetessä. Tutkittavia kotimaisia omenalajikkeita oli 16 (Jättimelba, Petteri, Samo, Vuokko, Heta, Discovery, Pekka, Summerred, Eva-Lotta, Konsta, Punainen Atlas, Tobias, Aroma/Amorosa, Y9330, Åkerö Hassel ja Lobo). Tutkimus oli osa MTT:n ja Helsingin yliopiston yhteishanketta ”Kotimaisten omenalajikkeiden kuluttajalaadun kehittäminen”, ja sitä rahoitti maa- ja metsätalousministeriö.

Omenan varastoinnin happipitoisuus vaihtelee tyypillisesti välillä 1,5–3 % ja hiilidioksidipitoisuus välillä 1–5 %. Hedelmien ja vihanneksien matalan happipitoisuuden ja korkean hilidioksidipitoisuuden sieto vaihtelee suuresti. Varastointitekniikoiden hyödyt ja haitat riippuvat tuotteesta, lajikkeesta, fysiologisesta iästä, ilmankoostumuksesta, lämpötilasta ja varastoinnin kestosta.

Tutkimuksen päätteeksi todettiin, että varastointi vaikuttaa erityisesti omenien rakenteeseen ja makuominaisuuksista happamuuteen ja käyneisyyteen. Lajikkeesta riippuen nämä ominaisuuksien muutokset tulivat näkyviin 8-15 viikon kuluttua poiminnasta. Tutkimuksen lajikkeista Y9330, Aroma/Amorosa, Eva-Lotta, Discovery ja Summerred säilyivät hyvin jopa 15 viikon ajan.

Lähteet: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/29681

Bloggaajan ajatukset:

Teemme parhaillaan käytännön tutkimusta HAMK Lepaan toimipisteessä muovituksen vaikutuksesta Stars- ja Juuso – omenalajikkeiden säilyvyyteen varastossa. Olemme kokeessamme käärineet puolet omenoista muovikelmuun varastoinnin ajaksi, puolet omenalaatikoista on ilman kelmutusta. Kokeessamme havainnoimme, miten muovittaminen vaikuttaa omenien haihdunnan määrään. Punnitsemme omenat ennen ja jälkeen varastoinnin. Pyrimme pitämään muut varastoinnin aikaiset olosuhteet täysin samanlaisina kaikille laatikoille, jonka vuoksi mittaamme varastossa lämpötilaa ja ilmankosteutta viikon välein. On mielenkiintoista nähdä, miten näinkin yksinkertainen varastointimenetelmän kehitys vaikuttaa omenien haihduntaan ja säilyvyyteen.

Tilojen ja taimitarhojen sadonkorjuuta, varastointia ja pakkaamista 19.9.2013

Rödingin tila, omistajat Jani Jokinen ja Pertti Jokinen:

Tilalla viljellään tällä hetkellä Cosmopolitan salaattia, jäävuorisalaattia, porkkanaa, keräkaalia ja purjosipulia, joista uusinpana tulokkaana on brändätty Cosmopolitan salaatti. Viljelypinta-ala on noin 90 hehtaaria. Vuosittaiset tuotantomäärät vaihtelevat, mutta keskimäärin noin 2,3 miljoonaa kiloa vihanneksia yhteensä, josta porkkanan osuus on noin 45 %, jäävuorisalaatin 22 %, Cosmopolitan salaatin 10 %, keräkaalin 20 % ja purjosipulin 3 %. Tila on yksi kolmesta jäävuorisalaatin tuottajasta Pirkalle ja Lidl:in viedään jäävuorisalaattia 15 lavallista päivässä.

Rödingin tilalla on yksinoikeus viljellä Cosmopolitan sidesalaattia, joka on tullut suosituksi kestävyytensä ja erinomaisen makean makunsa vuoksi. Kun kilpailua tuotteelle ei ole, markkinat pysyvät viljelijälle parempina, koska tuotteen hinta ei laske minimiin.

Tilalla ei ole lainkaan viljelykiertoa, vaan tehokkuuden takia viljelijä vain lannoittaa maata voimakkaasti ja käyttää humuspehtoorin tuotteita maan kunnon ylläpitämiseen. Magnesiumia täytyy olla salaatin viljelyssä 10 kertaa enemmän kuin kalsiumia. Vaikka tila käyttää pellon kunnon ylläpitämiseen humuspehtoorin tuotteita, pahkahome on silti joka vuotinen ongelma salaattipelloilla.
Tila on juuri investoinut Vacuum cooling – laitteeseen, jonka avulla salaatit saadaan jäähdytettyä alipaineen avulla ennätysnopeasti. Tämän investoinnin avulla salaatit saadaan kauppoihin lähes suoraan pellolta, mikä pidentää niiden kauppakuntoisuutta ja vähentää bakteerikannan kasvua salaateissa. Lisäksi salaatit pakataan nykyään salaattipusseihin, joissa on hengitysreiät. Tämä pakkausmenetelmä parantaa salaattien säilyvyyttä jopa 3-4 vuorokaudella. -12 –kuljetusfirma hoitaa tuotteiden kujetukset, joissa kylmäketjun on pysyttävä rikkomattomana. Lämpötilan on pysyttävä seitsemässä asteessa koko kuljetuksen ajan.

Tuotteet pakataan ostavan firman laatikoihin. Lidl:n laatikossa on tällä hetkellä suomen lipun värit, koska he haluavat korostaa kotimaisuutta. Inexillä on valinnut markkinointikeinokseen mustat laatikot, joissa tuotteiden oma väri pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Tila itse suosii Lidl:ä, joka maksaa tuotteista enemmän muttei vaadi yhtä kovia kriteerejä kuin esimerkiksi Pirkka.

Suttisen tila, omistajat Erja Rissanen ja Simo Laakso:

Pälkäneen historia -kirjan isäntäluettelosta löytyy tietoa Suttisen tilasta 1500-luvulta alkaen. Vuosina 1539–1879 Suttisen tila on ollut 18 eri isännän hallinnassa. Nykyinen omistajasuku on hoitanut tilaa vuodesta 1879 alkaen.

Parin viimeisen vuosikymmenen aikana pelloilla on viljelty erilaisia marja- ja vihanneskasveja. Tuotteita on myyty pellolta niin itsepoimintana kuin tilamyymälästä. Suurin osa tilan tuotannosta menee kuitenkin tukkuihin ja torikauppoihin.

Ruusukaalia ei varastoida lähes lainkaan. Mahdollisimman pian sadonkorjuun jälkeen sato siistitään, punnitaan ja pakataan myyntikuntoon. Ruusukaalit pakataan 400g rasioihin, jotka kelmutetaan ja suljetaan kuumapatterin avulla. Pääosa ruusukaalien siistimisestä jää pakkausta edeltävään vaiheeseen, sillä pellolla varsinkaan huonolla säällä, ei ole mahdollista tehdä tarkkaa kauppakunnostusta. Siistimiseksi riittää yleensä ensimmäisten pintalehtien poisto. Erityisesti tänä vuonna siistiminen on ollut ensiarvoisen tärkeää runsaiden etanamäärien takia. Pakkaamisen jälkeen rasiat laitetaan laatikoihin, jotka pinotaan lavoille. Yhteen lavaan mahtuu 84 laatikkoa. Ennen kuljetusta tukkuihin tai kauppoihin lavoja säilytetään kylmävarastossa. Tila tuottaa ruusukaalia 3000–4000 kg/viikossa

Pinaatit kasvatetaan naapuriviljelijän kasvattamista taimista. Ensimmäinen sadonkorjuu on jo toukokuussa. Samasta kasvustosta kerätään satoa useamman viikon ajan. Pinaatin sadonkorjuu tehdään käsin, jotta laatu pysyy mahdollisimman hyvänä. Pinaatin lehdet pakataan 150g pusseihin, jotkasuljetaan kuumentamalla muovi suuaukosta umpeen. Pakkaus tehdään mahdollisimman lähellä kauppaan vientiä, koska tuote säilyy paremmin muovittamattomana kylmätilassa. Suttisen tila tuottaa pinaattia n. 700 kg/viikossa.

Toijalan taimitarha omistajat Marja Säteri-Erkkilä ja Magnus Säteri:

Puutarha perustettiin 1960-luvulla Toijalassa ja vuodesta 1974 toimipaikkana on ollut Valkeakoski. Talviaikaan puutarha työllistää neljä henkeä, kasvukauden aikana henkilöstö on kaksinkertainen.
Taimitarha tuottaa kaikkia tärkeimpiä taimistotuoteryhmiä: koristepensaita sekä paljasjuurisina että astiassa, paljasjuurisia aitataimia, lehtipuita, havupuita ja -pensaita, köynnöksiä ja perennoja. Tarhalla kasvatetaan myös omena- ja päärynäpuiden siemenperusrunkoja. Viljelymaata on käytössä 17 hehtaaria, josta noin 10 hehtaaria on vuosittain viljelyksessä.

Taimia tuotetaan pääasiasiassa tukkumyyntiin, vähittäismyyntiin, viherrakentajille sekä puutarhamyymälöille, mutta taimistolla on myös pienimuotoista suoramyyntiä. Toimitukset tehdään pääsääntöisesti omatoimisesti omilla rekoilla, mutta pienet tai Pohjois-Suomeen tilatut toimitukset hoidetaan Kiitolinja – kuljetusfirman tai Matkahuollon kautta. Kuljetuksien hinnat neuvotellaan oston yhteydessä (kuuluuko kuljetus esimerkiksi hintaan) ja yhteistyötä kuljetuksissa tehdään myös lähitaimistojen kanssa.

Avojuurisina myytävät kasvit nostetaan nostokoneella maasta ritilän päälle, josta ne kuljetetaan niputuksen ja lajittelun jälkeen 2 asteiseen kylmävarastoon. Taimia varastoidaan koko talven ajan. Syksyllä ja keväällä käytössä ovat jäähdyttimet, jotta varaston lämpötila pysyy tarpeeksi matalana. Talvella ilman kuivuessa varastoon tuodaan lunta, jottei ilmankosteus laske liikaa. Astiapuut varastoidaan lavoilla pystyasennossa, avojuuriset nipuissa laareissa vaaka-asennossa. Taimet varastoidaan tuleentumisjärjestyksessä; mikäli kasvi ei ole varastointipäivään mennessä vielä täysin tuleentunut, lehdet poistetaan vetämällä. Lehtien kellastumisen lisäksi tuleentumisen merkki on päätesilmun kasvamisen loppuminen. Avojuuriset otetaan varastosta pois viimeistään kesäkuussa, jolloin niitä liotetaan kasvuunlähdön edistämiseksi. Omenapuut varastoidaan kellarivarastossa, joihin ne viedään viimeistään lokakuussa

Haasteellisimpia kasveja avojuuriviljelyssä ovat mongolianvaahtera (ei säily varastossa avojuurisena, koska taudit iskevät), taikinamarja (kuivuu) ja kultaherukka (mätänee).
Avojuuristen taimien viljely on logistisesti helpompaa, mutta maan väsyessä on siirryttävä astiataimien tuottamiseen.